Anna Toppinen Facebookissa Anna Toppinen Instagramissa Anna Toppinen Twitterissä
”Intoilua” arjesta ja asuntomarkkinasta
– blogini, ole hyvä!

Palvelijanhuoneen paluu ja vahingossa vaurastuneet

Olen huomannut, että palvelijanhuone on saanut uuden elämän. Monet ikääntyvät asiakkaani harkitsevat kodin yhteydessä olevaan yksiöön tai tilavaan palvelijanhuoneeseen itselleen hoitajaa. Minulla on, kiitos vuosikymmenten kokemuksen, asiakkaita, jotka ovat ”vaurastuneet vahingossa”. Asiakkaat, jotka ostivat asunnon tai asuntoja kantakaupungista 90-luvun alussa, ovat havahtuneet asuntosijoituksiensa huimaan arvonnousuun. Äskettäin nauroin erään asiakkaani kanssa, että te sitten ”vaurastuitte vahingossa”. Kantakaupungin asuntojen arvonnousua eivät he, enkä minäkään voineet aavistaa. Nyt näillä ikääntyvillä, ”vahingossa vaurastuneilla”on mahdollisuus erilaisiin asumisjärjestelyihin. Vaihtoehtona oman hoitajan palkkaaminen ja vaikkapa käänteisen asuntolainan turvin asuminen omassa kodissa hyvinkin pitkään.

HS:n mukaan ”suuret alan toimijat” eivät ilmiötä palvelijahuoneen paluusta tunnista. Olisiko niin, että tällaisen yksityisen ja ihmisläheisen välittäjän kanssa asiakkaat jakavat myös suunnitelmansa asumisjärjestelyistä. Olen saanut seurata ilmiötä aitiopaikalta.

Alla esimerkki siitä, kuinka lähelle välittäjää asiakkaat joskus tulevat.

Hieman huvittuneena muistelen erästä leskirouvaa, jolla oli virolainen hoitaja kotona. Rouva oli kuitenkin päättänyt muuttaa palvelutaloon. Talossa, jossa hän asui, oli portaita, pieni hissi eivätkä saniteettitilatkaan vastanneet vaikeasti liikkuvan rouvan tarpeita. Koti oli kaunis ja emäntä siihen kiintynyt.

Ryhdyin myymään asuntoa ja rouvan toive oli, että hyvissä ajoin ennen esittelyjä tulisin paikalle rupattelemaan. Hoitaja tarjosi minulle mannapuuroa ja mustikkakeittoa. Istumme kaikki kolme keittiössä ja paransimme maailmaa. Kun sain asunnosta hyvän tarjouksen, niin rouva totesi. ”Kuule Anna, olen lähtenyt kaksi kertaa Viipurista lumihankeen, en lähde kotoani mihinkään”. Rouva olisi maksanut minulle tehdystä työstä, mutta sanoin, että kun olet itsesi kaksi kertaa hangesta löytänyt, en minä sinulta mitään tohdi pyytää. (silloin harmitti, jos totta puhutaan). Ehkä em. kaltainen toimintani on syynä siihen, että ajan edelleen vanhalla Hondalla ja että sekä asiakkaisiini että moniin kollegoihin nähden asun kovin vaatimattomasti 😉

Meni pari vuotta ja kuolinpesän edustaja soitti. ”Olet kuulemma syönyt tätimme keittiössä mannapuuroa ja parantanut maailmaa. Nyt täti on menehtynyt ja asunto pitäisi myydä”. Täti oli eläessään komentanut ottamaan Toppiskaan yhteyttä, kun hänestä aika jättää asunnon myynnin aika koittaa.

Ja niinhän minä sen asunnon myinkin.

Alla HS:n juttu. Hauskaa, että joskus kaltaiseni pääsee jotakin asuntomarkkinasta ja sen muutoksesta lausumaan. 25 vuotta alalla antaa sentään perspektiiviä.

Julkaistu Helsingin Sanomissa 24.4.2019.

Klikkaa alla olevaa kuvaa, niin saat luettua artikkelin PDF-tiedostona.