Anna Toppinen Facebookissa Anna Toppinen Instagramissa Anna Toppinen Twitterissä
”Intoilua” arjesta ja asuntomarkkinasta
– blogini, ole hyvä!

Kauppaa ei kikkoja!

MYYTY, MYYTY ja MYYTY. Näistäkin ilmoituksemme kohteista oli Meritullinkatu, Runberginkatu ja Kaartintorpantie MYYTY ennen kuin paikallislehden painomuste ehti kuivua.

Tässä muutama kikka, joiden suhteen asunnon ostajan ja myyjän on syytä olla tarkkana. Nämä varsin suositut ”kikat” eivät kuulu meidän valikoimaamme.

TARJOUSKAUPPA, OSTOTOIMEKSIANTO, LIIAN EDULLINEN HINTA.

Välillä asiakkaat kysyvät, miksi valikoimassamme ei ole tarjouskauppa-mallia ja milloin suosittelemme ostotoimeksiantoa. Koitan tässä taustoittaa päätöstämme olla ottamatta tarjouskauppaa valikoimaamme ja niitä erityistapauksia, jolloin teemme ostotoimeksiantoja.

Ostotoimeksianto on, jos tässä saa tämän välittäjien kaikkien tunteman ”inside” tiedon paljastaa, välittäjän keino saada myyntitoimeksiantoja. Kerrotaan myyjälle, ettei tarvitse palvelusta maksaa, kun ostaja on tehnyt ostotoimeksiannon ja sitoutunut palkkion maksamaan. Kun tämä ”varma ostaja” ei sitten asuntoa osta, niin myyntitoimeksiannon kautta päästään hakemaan ostajaa ”tiheällä” kammalla ja näinhän se kokemuksemme mukaan parhaiten löytyy. Parhaan hinnan maksaa aina se, jolle asunto parhaiten sopii. Me jätämme tuon ostotoimeksiannolla markkinoinnin väliin ja teemme vain myyntitoimeksiantoja. Miksi? Koska emme KOSKAAN yli 40 vuoden aikana ole ostotoimeksiannon kautta kauppaa tehneet ja emme halua harhaan johtaa myyjää ja ostajaa. Ja ostotoimeksianto esitetään asunnon omistajalle ennen kuin asuntoa esitellään ja sen tulee olla kirjattuna välittäjän järjestelmään.

Yksi selkeä poikkeus on. Suosituimmalla alueilla, kuten Jätkäsaari ja Ruoholahti eivät Hitas asuntojen myyjät maksa palkkiota, koska kaupunki määrää enimmäishinnan. Näistä kohteista asuntoa etsivällä suosittelemme ostotoimeksiannon tekemistä kanssamme. Kaupunki on näissäkin tilanteissa tarkka. Kun olemme ostotoimeksiannon kautta tehneet Ruoholahdessa ja Jätkäsaaressa kauppaa, on kaupunki vaatinut meiltä voimassa olevan ostotoimeksiannon nähtäväkseen. Ja tottahan meillä aina sellainen löytyy.

Miksi sitten emme ole ottaneet tarjouskappamallia vakiona valikoimaamme? Tiimissämme on yli 40 vuoden kokemus asuntokaupasta Helsingissä ja tiedämme osaavamme hinnoitella kantakaupungin asunnot ”oikealle hehtaarille”. Välillä sattuu, että jostakin asunnosta tulee tällä perinteisellä mallillakin kilpailu ja silloin pitää välittäjän olla tarkkana, ettei kukaan ostajaehdokkaista koe tulleensa väärin kohdelluksi.

Kilpailutilanteessa pyydämme ostajia laittamaan suljettuun kuoreen viimeisen ehdotuksensa. Tarjous käsittää paitsi hinnan, myös maksuehdot, vapautumisehdot ja muut kaupan kannalta tärkeät seikat. Myyjä päättää kenelle myy ja joskus asiakas, joka olisi maksanut korkeimman hinnan ei ole se taho, jonka kanssa kauppa solmitaan. Olemme nähneet tapauksia, joissa myyjä on sanonut haluavansa myydä nimenomaan lapsiperheelle tai tapauksia, joissa kuolinpesän osakkaat ovat halunneet lapsuudenkotiinsa ”sivistyneet asukkaat”. Välillä näissä tilanteissa tulee mieleen, mikä alun perin on ollut joissakin yhtiöjärjestyksissä edelleen olevan lunastuspykälän tarkoitus: osakkaat valitsivat naapurinsa.

Olen toiminut aiemmin välittäjänä ketjussa, jossa tarjouskauppa kuului repertuaariin. Mielestäni se sopi hyvin harvoihin kohteisiin. Ehkä jos taloyhtiö myi vanhaa liiketilaa, hevostallia tai pesutupaa asunnoksi, eikä tämän kaltaisten tilojen kaupoista ollut juurikaan tilastotietoa.

Kaksi suurinta syytä tarjouskauppaa vastaan ovat kuitenkin: tyytymätön ostaja ja tyytymätön myyjä.

Vaikka myyjä oli itse ehdottanut tarjouskauppaa, saattoi pettymys olla suuri, kun kukaan ei julkisesti lähtenytkään tekemään tarjouksia, vaikka lähtöhinta oli alle markkinahinnan (ohjeen mukaan noin 25% alle käyvän arvon). Myös ostajat olivat välillä tyytymättömiä. Ne, jotka eivät asuntoa saaneet pettyivät ja se taho, joka voitti kilvan, saattoi kokea tulleensa vedätetyksi. ”Ostokrapulan” hoito on välittäjän työn vaativimpia tehtäviä. Usein ”ostokrapulaa” poteva asiakas on kilpailun huumassa kokenut maksaneensa liikaa (hullut päivät efekti) ja silloin löytyy asunnosta helposti vikoja tai välittäjän toiminnasta puutteita. Asuntokauppa on useille ostajille niin suuri päätös, että paras lopputulos syntyy, kun päätös tehdään vakain tuumin ja harkiten.

Välittäjän aluetuntemus, ammattitaito, kokemus ja koulutus takaavat oikean hintatason ja turvallisen asuntokaupan. Tarjouskauppa tai ostotoimeksianto eivät ole tapoja, joilla katsomme parhaiten voivamme palvella asiakkaitamme, Helsingin kantakaupungin asunnon myyjiä ja ostajia.

Tässä muutama KIKKA, joiden suhteen kannatta olla tarkkana:

1) tarjouskauppa, jos lähtöhinta on liian korkea
2) liian edullinen hinta – tämän tarkoitus on houkutella ostajaa ilman, että olisi aikomustakaan myydä asuntoa pyydettyyn hintaan.
3) ostotoimeksianto – on asuntomyyjän keino saada myyntitomeksiantoja
4) tiskin alla? EI meillä ei ole asuntoja ”tiskin alla” vaan kaikki kohteemme tulevat nettiin kaikkien saataville.

Kauppaa, ei kikkoja – se on mottomme edelleen yli 3000 asuntokaupan jälkeenkin.